Viimeinen päivä alkaa olemaan taputeltu ja huomenna melkein kaikki pennut lähtevät maailmalle, ihan tulee kyynel silmään pelkästä ajatuksesta. Vieläkin ihmetyttää, että mihinkä se seitsemän viikkoa oikein katosi, uusilla omistajilla se meni varmaan hirveen hitaasti, mutta mulla se hurahti niin, että ei kerennyt kissaa sanoa. 

Täällä ollaan valmisteltu lähtöä uudelle taipaleelle pakkaamalla pentupakettia, laittamalla rekisteröinti papereita ja rokotuskortteja järjestykseen ja alettu esitäyttämään kauppakirjoja, onneksi tajusin senkin aloittaa, että kaikkia ei tarvitse kädet rakoilla huomenna kirjoittaa. 

Facebookkiin on perustettu ryhmä Jokipiitan "Aina" -pennut 2015, johon saa liittyä ja sinne olisi kiva saada kuvia ja kuulumisia. 

 

Vauvat ovat saaneet nimet!

Hieman yli viikko luovutukseen ja sitten kaikilla menee pakka sekaisin, pennut lähtevät uusiin koteihin ja saavat siellä uutta tutkittavaa ja tuhottavaa (toivottavasti ei nyt hirveesti mitään söis... täällä on kuitenkin selvitty pienillä vaurioilla :D ) ja iloiset omistajat pääsevät opettamaan vintiöitä perhe-elämään, se voi välillä olla vähän haastavaa, mutta sitä se vauva-aika on ;) 

Havahduin siihen, että kannattaa pentupaketit laittaa tilaukseen, että kaikki saavat ne mukaan, se on vähän niinkuin selviytymispaketti alkuun. Ajattelin, että se sisältää seuraavia juttuja:

* 3kg penturuokaa mihin ne ovat tottuneet + mitta
* Kasa puruluita, jos vaikka uudessa kodissa listat säilyisivät ehjänä :D
* Oma vinkulelu (pehmot on kaikki jo teurastettu...)
* "Käyttöohjekirja", jossa on ruokintaohjeet, tiedot vanhemmista, tiedot terveydestä ja muutenkin rotutietoa ja tietoa erilaisista harrastuksista. Sekä koiran omiin nimiin siirtämisen ohjeet.
* Pentupannat, jos ovat vielä ehjiä... (eivät ole kovin luotettavia)

Pennut ovat saaneet myös nimet, kun rekisteröinti on aloitettu. Koitettiin laittaa vähän niitä kuvaavia nimiä. Ne kuuluvat seuraavasti:

Urokset:
- Jokipiitan Aina Niin Mahtaileva
- Jokipiitan Aina Tarkkana 
- Jokipiitan Aina Onnea Etsimässä
- Jokipiitan Aina Ensimmäisenä

Jokipiitan Aina Ensimmäisenä

Nartut:
- Jokipiitan Aina Mukana
- Jokipiitan Aina Menossa
- Jokipiitan Aina Ainutlaatuinen
- Jokipiitan Aina Mainio
- Jokipiitan Aina Niin Ihana
- Jokipiitan Aina Niin Kiltti

Jokipiitan Aina Tarkkana (ei nyt tässä kuvassa ole kovin tarkkana)

Ja, en tiedä, mutta miltä kuullostaisi facebookkiin oma salainen ryhmä pentueelle, niin sielä voisi jakaa pentujen kuulumisia ja kysellä jos tulee pulmia matkan varrella? Halukkaat voivat sinne liittyä ja tottakai puhelin tavoittaa aina :D 

Ja tässä on vaan joku pino köllimässä :D

Uutta opittu ja tohtorilla käyty

Ekat maistajaiset

Nyt ollaan luovuttu pentulaatikostakin ja laitettiin koiraportti (tosi kaunis kyhäelmä, mutta toimii...) Sankarit ovat niin vilkkaita, että vessaan ei tahdo päästä ilman seuraa ja seuraa saa paljon vaikka ei tahtoisikaan. Nappuloilla on jo terävät naskalit suussa ja Nana ei nauti imettämisestä enään tippaakaan, kiertäisi juniorit mielummin kilometrin päästä. Pennut ovatkin alkaneet saamaan puuroaterioita ja siitä vasta innostutaankin, se on sit hyvää piimä mössöä. Kerran saivat jälkiruokana matokuurin ja olivat ensin innoissaan, mutta sitten koitettiinkin vähän mäklätä mömmöt pois suusta, ei tainnut olla hyvää. Kaikki pennut tietää jo, kuka on varaemo ja syliin pyydetään heti kun varaemo saapuu puhelemaan portille. 

Voi apua!

Tänään olikin ihan ihan kamala päivä kun tuli monta uutta asiaa pienelle aikaa! Ensin vähän saatiin totutella nurmikkoon tassujen alla ja suurin osa oli ihan innoissaan ja taapersivat jo kovaa pakoon, toisilla oli taas vähän jännät paikat, mutta siitä selvittiin kunnialla, kaikki osasivat pissata ulos :D

Ensimmäiset kosketukset nurmikolla

Nyt lähdetään lääkäriin!

Sitten pakattiin vauvat pahvilaatikkoon ja lähdettiin ajelulle, se oli pentujen mielestä ihan outoo ja sitä säestettiin huoltoasemalle saakka, mutta todettiin, että eihän se matkustaminen niin kamalaa ollutkaan. Osa nukkui täyttäpäätä kun saavuttiin määränpäähän, eläinlääkäriin. Kukaan ei oksentanut ja paluumatkakin sujui hienosti, joten pitkän matkan taittajat selviävät kanssa varmasti hyvin uusiin koteihin. Enemmän jännittää, että kuinka Nana reagoi pentujen häviämiseen, sillä se oli syönyt koristetyynyt pentujen poissaollessa. Ja se ei koskaan ole syönyt mitään... tiedettävästi tai ne on laitettu terrierin piikkiin. Onhan se syönyt sentään kolme sohvaa + muuta irtaimistoa.

Kävimme eläinlääkäri Kirsi Norkion luona hakemassa tunnistusmerkinnät ja samalla suoritettiin pentutarkastus. Kirsi oli mielissään pikku pullukoista ja kehui kaikkia kuinka hyvässä kunnossa ovat. Keltään ei löytynyt mitään poikkeavaa tai sanottavaa, vaikka varaemo pelkäsi, että pennut ovat liian lihavia. Kaikille tuli oma rokotekortti, mihin kirjataan vielä madotukset niin uudet perheet tietävät niiden ajankohdat. 

Eläinlääkäri Kirsi Norkio

Voi kauhistus kuinka aika menee nopeasti, on vain kaksi viikkoa kun pennut lähtevät omiin perheisiin, talon emäntä on jo valmiiksi hädissään, mutta onneksi kaikille on löytynyt ihanat perheet ja kaikkien kanssa päästy tutustumaan. 

 

Tää kuva laitettiin vaan siks, kun on niin söpö :)

Rakkaimmissa muistoissa Wilhemina

Kaikki me tehtiin, kaikki me koettiin, joka paikassa mentiin, kaverit vaihtu, mutta yhdessä kuljettiin, tassun jälkesi pysyy aina sydämessäni. Nyt aikasi oli mennä ja minun oli päästettävä irti.

"Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin,
en pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan